Aloitin tämän blogin, koska halusin kokeilla, helpottaisiko ajatusten jakaminen ja mahdollisten kohtalotoverien löytäminen. Blogit ovat minulle melko vieraita, eikä tästä todellakaan tule sellainen pullantuoksuista perhe-elämää jakava hymiöitä pullisteleva kirjoitusareena, joita olen aiemmin lukenut (ei sillä että niissä olisi mitään pahaa, päinvastoin ihanaa kun joillakin on hyviä uutisia jaettavaksi). 

Olen siis työtön. Sana joka tällä hetkellä kuvaa identiteettiäni parhaiten. Valmistuin Filosofian maisteriksi kesäkuussa 2013 pääaineenani maantiede, ja nyt kun kaikki muut ympäriltä ovat palanneet työhön, työttömän tyhjiö on konkretisoitunut arkipäivieni elämäksi. En oikeastaan pidä sanasta työtön, ja aluksi kokeilin käyttää itsestäni määritelmää "työnhakija", ei siis edes "työtön työnhakija", koska työtön tarkoittaa sitä, että jotain puuttuu. Vähän samoin kuin lapseton - ton ja tön loppuiset adjektiivit ovat yleensä negatiivissävytteisiä. Ei käytetä esimerkiksi "ylipainoton", jos puhutaan normaalipainoisesta. Mutta mutta, niin ajauduin taas miettimään epäolennaisuuksia, niin kuin minulle usein käy. Tavoitteena (tämäkin on huono sana tähän kohtaan) on tajunnanvirtaa mukaileva blogi, jota kirjoitan lähinnä itseäni varten. Mutta jos kirjoittaisin vain itseäni varten, eikö päiväkirja olisi oikea paikka? Niinpä niin, onhan se mukavampaa jos joku tätä lukee. Takaa-ajatuksena on tietysti se, että joku työnantaja, tuo mahtava kaikkea valtaa käsissään pitävä jumalolennon kaltainen taho, kokisi minua kohtaan niin suuresti sääliä, että palkkaisi minut. Hyvin epätodennäköistä... Varsinkin kun nykyisin kaikkien pitäisi "brändätä itsensä" ja "myydä itsensä hyvänä tyyppinä". 

Tuntuu että kaikkialta tulvii vain irtisanomisuutisia, kun avaan internetin. Lisää työttömiä... Toisaalta työelämässä olevat ovat hyvin kiireisiä ja rasittuneitakin. Miksei töitä jaeta useammalle ihmiselle? Olisin valmis tekemään vaikka kuutta tuntia päivässä, tai 3-4 päivää viikossa. Palkka olisi tosin vähän heikompi, mutta aina parempi kuin työttömyystuki. Rahan lisäksi työ on ainakin meidän yhteiskunnassamme hyvin tärkeä asia. Ammattisi ja työpaikkasi ikään kuin määrittää sinua ihmisenä. Ja myös niiden puute... Haluaisin tehdä töitä, mutta tällä hetkellä valmistuneena erityisesti oman alani töitä, joiden saanti tuntuu vaikealta. Saattaisin löytää helpommin koulutusta vastaamatonta työtä, sillä olen ollut useassa työpaikassa opiskeluaikanani, mutta haluaisin aloittaa urani ja hyödyntää opintojani, maksaa opintovelkani. Ja samalla aloittaa elämäni... joskus pelkään, että elämä ajelehtii ohitseni, etten koskaan saa töitä ja sellaista taloudellista tilannetta, että perheen perustaminen voisi tulla ajankohtaiseksi. Toisaalta tiedän, että tilanne voi muuttua milloin tahansa: tarvitaan vain se yksi myöntävä vastaus työnantajalta. Pahinta on epätietoisuus: saanko töitä ensi kuussa, tammikuussa, kolmen vuoden kuluttua vai koskaan?